Cansado, pero feliz

Buenos dias!

Eilinen oli aika sekalainen päivä, sillä ehti tapahtua vaikka ja mitä. Lento Madridista Santiagoon meni ihan hyvin, vaikka se kestikin aika pitkään. Saatiin päivällinen pari tuntia lennon lähdettyä ja pääsin nukkumaan vasta noin neljältä Suomen aikaa. Lentokentällä sain odottaa mun matkalaukkua aika pitkään ja siinä kohtaa pelotti, että laukku oli jäänyt matkasta. Onneksi se kuitenkin tuli.

Lämpötila ulkona oli noin 5 astetta ja siinä kohtaa piposta ja kevyttoppatakista oli hyötyä. Kentällä vastassa mua oli vaihdon yhteishenkilö Juan, jonka kyydissä pääsin Curicoon.  Ymmärsin melkein kaiken mitä hän minulle jutteli matkan aikana, mutta välillä oli hetkiä, jolloin hän vain selitti todella pitkään espanjaksi jotain enkä edes tajunnut mistä aiheesta hän puhui. Kai se kielitaito tästä kehittyy vielä...

Vietin pari tuntia Juanin perheen luona, sillä oma isäntäperheeni oli vielä töissä. Heidän talossaan asui 9 lemmikkiä! Kuusi kissaa ja kolme koiraa. Kuvassa olevan kissan Valentinon kanssa meillä synkkasi hyvin. Juanilla on 2 lasta, joista toinen on samassa koulussa mun kanssa, mutta alemmalla luokalla.

Oma isäntäperheeni tuli hakemaan minut ja vei uuteen kotiin. Minulla on siis isä, äiti, sisko 19 ja veli 15. Kaikki olivat tosi ystävällisiä. Ruoan ja talon esittelykierroksen jälkeen lähdimme kaupungille ostamaan mulle koulupukua. Siihen kuuluvat pitkät siniset housut ja paita, jossa on koulun logo. Piti ostaa myös pitkät urheiluhousut ja t-paita, sekä villaneule ja fleece.

Ostoksien jälkeen mentiin toiseen kaupunkiin, jossa tarkoitus oli tavata perheeni ystäväperhe. Automatka sinne kesti aika pitkään ja aurinko ehti laskea siinä ajassa. Andit ovat ihan käsittämättömän upean näköisiä niin lentokoneesta kuin maastakin katsottuna. Valtava luminen vuorijono, joka jatkuu vaikka kuinka pitkälle. Ootan innolla sinne pääsemistä!

Söimme matkalla myös jotain paikallisia leivoksia. Isäni söi niitä 2 ja veljeni 3 siinä ajassa kun itse söin puolikkaan...


Tultiin illalla aika myöhään kotiin ja sisällä talossa oli yhtä viileä kuin ulkona eli noin 3 astetta plussaa... Sillä hetkellä ajattelin, etten selviä yöstä hengissä, vaikka viileässä nukkumista on partioleireillä harjoiteltukin. Sängyssä oli kuitenkin lämmitin!! Sen avulla sängyn patja oli aika kuuma ja melkein liiankin kuuma, joten laitoin sen yöllä pois päältä. Sain myös tänään aamulla tietää, että huoneessani on pieni lämmitin, onneksi. Talo on muuten melko samanlainen kuin Suomessa. Huoneet ovat kylläkin pienemmät ja ikkunoissa on kalterit ja pihalla aita ja portti. Sisällä käytetään myöskin kenkiä, mikä tuntuu hieman oudolta suomalaiselle.

Ruoka on tähän asti ollut melko tuttua. Leipää, jugurttia, perunoita, salaattia, kanaa ja teetä. Eilisellä lounaalla alkuruokana oli jotain uppomuna-pasta -keittoa, joka oli kyllä hyvää! Täällä syödään kuitenkin paljon enemmän ruokaa kerralla kuin Suomessa ja voita käytetään paljon. Ruokailuhetkiä on kuitenkin päivässä vain kolme.

Seuraavaksi menemme jonnekin maaseudulle juhlimaan jonkun syntymäpäiviä ja siellä kuulemma syödään muchos eli paljon.

Hasta luego!