Empanadas y paisajes

Holapo!

Tänään ei ollut koulua jonkun pyhäpäivän vuoksi. Vietettiin päivä siis perheen ja sukulaisten kanssa. Mentiin mun Chile-äidin serkun luo lounaalle. Se asuu myös Curicossa lähellä meitä. Siellä paikalla oli koko suku sisarusteni isovanhemmista isovanhempien sisaruksiin ja heidän lapsenlapsiin, joita sai poskisuukotella melko pitkään ennen kuin kaikki oli käyty läpi. Hauskaa on, etten tiedä kenenkään nimeä, mutta sukulaissuhteet sentään jotenkin.

Kun perhe täälläpäin maailmaa näkee toisiaan, syödään yleensä tosi paljon. Enkä tarkoita, että yhtä ruokaa otetaan suuri annos vaan ruokaa grillataan, tehdään, leivotaan ja syödään sitä mukaa kun se tulee valmiiksi. Tänään alkupalana oli paikallisia erikoisuuksia empanadaksia. Ne ovat vähän kuin suolaisia piirakoita, joiden välissä on lihaa, sipulia, kanamunaa ja oliivi. Lasten versiossa sisällä oli vain juustoa. Maku oli hyvä molemmissa, vaikka suuri rasvan määrä vähän kummittelikin mielessä.

Empanadaksien jälkeen tarjoiltiin jotain hot dogin tapaisia leipäsiä. Mun vatsa oli jo siinä kohtaa niin täynnä kahden empanadan jälkeen, ettei sellaista pystynyt maistamaan, vaikka olis mieli tehnykin.

Varsinaisena pääruokana oli grillattua nautaa, perunoita, salaattia ja muita lisäkkeitä, jotka ei näyttänyt kovin herkulta. En tykkää pakastemaissista, mutta sitä oli kuitenkin tarjolla. Outo juttu oli se, että se oli sekoitettu majoneesiin tarjoiluastialla. Maissimajoneesimössö ei siis oikein houkutellut mua, mutta näytti maistuvan muille oikein hyvin. Oli myös pakasteherneitä ja tomaattia, jotka oli sekoitettu sipuliin?!! Mietin vaan, että miksi ihmeessä.

Ensimmäisenä jälkiruokana oli ananassorbettia, joka oli ihan jees. Toisena oli täytekakkua, vaikkei edes ollut kenenkään synttärit.

Ruokailun jälkeen perheen pienin poika kaivoi shakkilaudan kaapista esiin ja haastoi mun Chile-isän pelaamaan. Se ei kuitenkaan osannut sääntöjä, joten mä päädyin sen tilanne. Tilanne vähän kuumotti, sillä en tiennyt etukäteen millainen mestari mun edessä istuisi. Onneksi mun pappa on kouluttanut mut pelaamaan shakkia. Se ois varmaan ihan tyytyväinen pelien lopputuloksiin, jotka olivat 2-1mun onneksi. Pelien jälkeen mulle tuotiin jopa sen pienemmän pojan kultainen jalkapallomitali kaulaan.





Kyläreissun jälkeen ajettiin Cerro Condell -nimiseen puistoon. Se on siis metsäinen kukkula, jonka näkee joka puolelta kaupunkia. Sieltä myöskin näki koko kaupungin, vaikka olikin vähän sumuista ja pimeää. Sinne pitää kyllä palata vielä valoisaan aikaan, jotta kaupungin näkee paremmin.

Hasta luego!