De atletismo y más

Yo y Karen +Benja

Hola!

Täällä arki on alkanut rullaamaan ihan hyvin. Oon aloittanut täällä ollessani yleisurheilun. Harrastin sitä Suomessa joskus ala-asteella, mutta se jäikin sitten siihen. Täällä oli kuitenkin koulun puolesta mahdollista aloittaa yleisurheilu, joten miks ei!

Estadio la Granja

Treenejä meillä on periaatteessa joka päivä maanantaista perjantaihin, mutta käytännössä ei sitten kuitenkaan. Treenit on aina kun valmentaja laittaa joukkueen whatsapp-ryhmään  viestin noin tuntia ennen treenejä, että tänään on treenit. Tää  ei kuitenkaan mua kauheasti auta, sillä meen treeneihin aina suoraa koulun jälkeen, kun koulu loppuu niin myöhään. Mulla on siis kaikki kamat aina mukana koulussa ja kerran   luulin et meillä olisi treenit, mut eipä ollutkaan. Onneks siellä stadionilla, missä treenataan, voi kuka tahansa treenata ilman mitään seuraa tai ryhmää niin oon päättäny mennä sinne joinain päivinä treenaamaan itsekseen vaikkei oiskaan mitään  yhdessä.

Treenien pitäis siis alkaa joka päivä 17.30 ja loppua seiskan aikoihin, mut joka kerta tähän asti on käynyt niin, että löydän itseni, aikatauluissa pysyvän suomalaisen, stadionilta noin 17.31 aikoihin pohtimassa missä kaikki muut mahtaa olla. No muut saapuu paikalle ehkä 17.50 aikoihin hyvällä tuurilla. Tähän asti me ollaan enimmäkseen juostu ja työnnetty kuulaa, mut ei oikein muuta vielä kunnolla. Toki kaikkea kehonhuoltoa ja killeriporrastreenejä on tultu tehtyä. Kukapa ei niistä nauttisi.

Listo a bailar

Entradas

Viime perjantaina olin yötä yhden mun yleisurheilukaverin Karenin luona. Niillä oli maailman suloisin koira heti Edin jälkeen! Oltiin siis niiden kotona pari tuntia alkuillasta, jonka jälkeen suunnattiin paikalliseen diskoon. Sinne oli pitänyt ostaa lippu etukäteen ja päästiin sisälle ensimmäisinä, sillä Karenin isäpuoli oli portsareille tuttu. Tyhjä disko vilkkuvineen valoineen näytti kieltämättä aika siistiltä ja täysi toki vielä enemmän.

 Paikalla oli monta eri dj:tä soittamassa musiikkia ja bileet alkoi joskus puoli yhden aikaan. Ja näissä bileissä oikeasti tanssittiin ja taukoamatta. Mentiin Karenin kotiin vähän ennen kolmea, sillä aamulla oli aikainen herätys kisoihin.  Mutta siis täällä järjestetään melkein joka viikonloppu vastaavia diskoja yli 16-vuotiaille nuorille. Oispa Suomessa vastaava systeemi!

Después 100 metros

Viime lauantaina oli ekat kisat Talcassa. Se on vähän isompi kaupunki kuin Curicó, noin tunnin ajomatkan päässä etelässä. Mentiin sinne yhdessä joukkueen kanssa sellasella tosi söpöllä minibussilla. Siellä mulla oli siis kisattavana 100 m juoksu ja kuulantyöntö heti aamusta. Juoksu sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että edellisenä yönä oli tultu nukuttua tietyistä syistä enintään kolme tuntia. Kuulantyöntö meni sit vähän niin ja näin, mut se oli mun eka kerta kun kisasin kuulantyönnössä eikä sitä oo tultu vielä kauheasti harjoiteltua.

Kukaan meidän joukkueesta ei päässyt koko päivän aikana kertaakaan kiipeämään palkintopallille Queenin We are the champions -biisin soidessa taustalla. Se siis soi joka kerta, kun top3 tietyssä lajissa ilmoitettiin ja voin sanoa että olis tehnyt mieli sulkea jo korvat ja hakata päätä seinään, kun sen verran monta kertaa se biisi sen päivän aikana soi.

En vielä tiiä koska on seuraavat kisat, mutta ne varmaan sujuu vähän paremmin, kun oon ehtinyt treenaamaan (tai nukkumaan) vähän enemmän.

Hasta pronto!