Fiestas patrias

Kevättä rinnassa

Hola!

Viime viikolla juhlittiin fiestas patrias eli ns. isänmaallisia juhlia. Vähän niinkuin Suomen itsenäisyyspäivä, mutta juhla kesti koko viikon. Lomaa oli siis myös koulusta viikko.
Chileläisille tää juhla vaikuttaa tosi tärkeältä. Tai siis ei me suomalaiset hehkuteta itsenäisyyspäivää kuukautta etukäteen ja olla sen takia viikko vapaalla juhlimassa. Ei sillä ettei itsenäisyyspäivä olisi merkittävä päivä Suomessa, mut täällä se on vielä tärkeämpi.  Melkein kaikkien talojen pihoissa ja autojen tuulilasissa oli Chilen lippuja. Ne on itseasiassa vieläkin paikallaan, sillä ilmeisesti koko syyskuu on yhtä Chile-juhlaa.

Viikon aikana tehtiin paljon kaikkea perheen kanssa. Keskiviikkona 18. syyskuuta oli juhlan pääpäivä eli siis Chilen itsenäisyyspäivä. Tai ainakin niin luulin kun dieciochoa (18 espanjaksi) oli markkinoitu koulussa ja kauppojen tuotteissa pitkään. Päivä ei kuitenkaan mun mielestä poikennut normaalista tuttavaperheen tapaamisesta.

Riippusilta Juanin kaverin pihalla

Mentiin siis meidän perheen kanssa Juanin kaverien luo kylään. Ne asuu myös Curicóssa, mutta kauempana keskustasta maatilalla. Niillä oli valtava kirsikkatarha. Syötiin empanadas de queso y pino eli empanadaksia juuston ja perinteisen liha-sipuli-kanamuna-oliivi -täytteen kanssa. Empanadakset on vakkariruoka, jos joku tulee kylään, sillä niitä on syöty melkein joka kerta kyläillessä. Ei kyllä haittaa yhtään, kun ne on tosi hyviä! Ne on vielä tosi chileläistä ruokaa niin kun kerran juhlitaan chileläisyyttä niin niitäkin syödään sitten paljon.

En tiedä miten pystyn jatkamaan mun elämää Suomessa ilman empanadaksia ja manjaria! Manjar on siis sellasta kinuskitahnaa, joka tehdään maidosta (en kyllä tiiä, että miten?) Ja voin sanoa, että se on parhaimpia ruokia mitä oon syönyt. Tai siis ei se mikään kunnon ruoka oo vaan enemmänkin lisuke johonkin leivän päälle, mutta syödään Ilonan kanssa joka aamu ja ilta manjaria lusikalla suoraan purkista. Se on niin hyvää!!! Mut ei kyllä kovin terveellistä...

Torstaina mentiin Juanin äidin luokse kylään. Se asuu maaseudulla lähellä Sagrada Familiaa, joka on pieni kylä lähellä Curicóa. Siellä oli tosi paljon kanoja ja kukkoja ja ne käveli vapaina pihalla samalla kun tehtiin ruokaa ulkona. Paikalla oli myös Juanin sisaruksia ja muita sukulaisia. Ja syötiin, taas kerran, empanadaksia. Kiivettiin myös läheiselle kukkulalle, josta oli aika hienot näkymät.

Perjantaina oltiin päivä ihan vaan kotona, koska kahtena aikaisempana päivänä oli tultu retkeiltyä. Illalla mentiin kuitenkin Erikan äidin luokse kylään. Se asuu 3 minuutin kävelymatkan päässä meidän kotoa. Vaikea varmaan arvata taas mitä me syötiin siellä. No empanadaksia tietty! Niiden kanssa juotiin paikallista drinkkiä eli terrimotoa. Siinä on ananassorbettia, granaattiomenan makuista makeaa nestettä ja spritea tai valkkaria. Terrimoton voimilla jaksoi laulaa karaokea ja tanssia. Tottakai soitettiin myös suomalaista musiikkia, joka oli paikallistenkin mielestä hyvää.

Kirsikkapuita kukkasillaan

Lauantaina mentiin taas Juanin äidin luokse. Tällä kertaa syötiin kuitenkin ripsejä, perunaa ja itsetehtyä majoneesia, joka oli tosi hyvää! Käytiin myös kiertelemässä läheisellä viini- ja kirsikkafarmilla.

Kevät alkoi täällä virallisesti maanantaina mut eilenkin oli jo tosi lämmintä. 27 astetta varjossa! En halua kuvitella kuinka kuuma tulee olemaan kesällä joulu-helmikuussa... Mutta eiköhän siitäkin selvitä, aurinkorasvan ja sisun voimilla!


Adios amigos!