San Carlos de Bariloche

Buenas tardes!

Nyt se on ohi, luokkaretki, jota hypetettiin neljä kuukautta! Ja oli se kyllä kaiken sen hehkutuksen arvoinenkin. Lähdettiin Curicósta bussilla melkein koko meidän luokka + pari aikuista sekä turismo jovenin koordinaattorit myöhään tiistai-illalla kohti eteläisempää Chileä. Ennen bussiin astumista kaikilta tarkastettiin kaikki dokumentit, jottei rajalla olisi mitään ongelmia. Yksi koordinaattoreista kysyi mun papereita selatessa, että missä mun syntymätodistus on. Sanoin sille, että se on siinä päällimmäisenä sun kädessä, englanniksi kylläkin. Vähän taisi se koordinaattori nolostua, ettei ollut tajunut mikä se lappu oli, mutta ei se mitään. Kaikkea ei voi osata.

Argentiinan rajalla oltaisiin aikaisin seuraavana aamulla. Bussimatka lähti käyntiin erilaisilla peleillä, tanssihaasteilla ja tietysti karaokella. Ei siinä kauheasti nukuttua saanut kun bileet takapenkillä jatkuivat kuuteen asti aamulla.

Rajapisteellä Chilen puolella laitettiin Ilonan kanssa kaikki mahdolliset dokumentit syntymätodistuksista lähtien rajaviranomaisten pöytään. Ne näytti säikähtävän niitä kauheasti ja näyttivät olevan jo valmiita juoksemaan karkuun. Parinkymmenen minuutin selittämisen jälkeen saatiin leimat passiin ja dokumentteihin ja päästiin jatkamaan matkaa Argentiinan rajapisteelle.

Tällä pienellä noin 5 kilometrin bussitaipaleella yksi ihanista luokkalaisistamme onnistui hukkaamaan henkilökorttinsa. Chileläiset pääsevät Argentiinaan siis ilman passia, mutta henkilökortti vaaditaan. No, sitä korttia sitten etsittiin hiki hatussa ja kyllä se sitten löytyikin, metsästä.... En tiedä miten se oli sinne päätynyt, mutta tärkeintä oli, että kortti löytyi. Päästiin Argentiinan rajapisteelle, jossa ei ollut mitään ongelmaa minkään kanssa. Kysyttiin vain mistä päin maailmaa ollaan.

Argentiinan Patagonian maisemat oli niin hienoja ettei niitä sanoin pysty kuvailemaan. Voisin muuttaa sinne vaikka heti. Kylmyyskin oli aika kotoisaa. Käytiin lounaalla San Martin de los Andes nimisessä kylässä. Siellä syötiin perinteistä argentiinalaista pihviä, joka oli friteerattu. Mun mielestä se ei ollu kovinkaan erikoinen, mutta muille näytti maistuvan. Ravintolan baaritiskiltä bongattiin pullo Finlandia vodkaa. Suomi päässyt maailmalle!

Matka jatkui Siete lagos eli Seitsemän järveä -nimistä tietä kohti San Carlos de Barilochen kaupunkia. Hotelliin saavuttiin illalla ja huoneisiin pääsemisen jälkeen valmistauduttiin illan ensimmäiseen diskoon. Suomessa ei olla kuultukaan sellaisista diskoista, mitä täällä Etelä-Amerikassa järjestetään. Tai ainakaan alle 18-vuotiaille ei ole mitään mahdollisuutta päästä niitä kokemaan. Ensimmäisen illan diskossa kuultiin myös vähän englanninkielistä musiikkia. Muissa musiikki oli pääosin espanjankielistä tai teknoa. Toisen illan diskossa kuultiin jopa Sandstorm!!! Siinä kohtaa huudettiin niin paljon, että kaikille taisi käydä selväksi kenen suusta ääni lähti. Selitettiin meidän vieressä oleville tyypeille, että biisi on suomalaisen artistin. Osa tiesi biisin, mutta ei todellakaan sen suomalaisuustaustaa.

Seuraavana päivänä lähdettiin kiertämään lähialueen luontomaisemia. Käytiin myös jäästä tehdyssä baarissa, mikä ei sinänsä kauhean ihmeellinen meille suomalaisille ollut. Illalla mentiin luistelemaan, mikä oli tosi hauskaa. Tai siis hauskaa niille, jotka osasi luistella. Muiden touhu näytti aika pelottavalta. Tää oli melkein kaikkien meidän luokkalaisten eka kerta luistelemassa niin sinänsä ihan normaalilta näytti. Ilta huipentui taas diskoon niinkuin tästäkin seuraavanakin päivänä. Lauantaina lähdettiin bussilla kohti Chileä. Sunnuntai-aamulla saavuttiin hyvin väsyneenä koulun pihalle, jossa vanhemmat oli odottelemassa. Kotiin ja suoraan sänkyyn. Univelat on vieläkin maksamatta ja matkan loppumisesta on jo neljä päivää. Oli siis hyvä reissu ja unohtumaton elämys luokkakavereiden kanssa. <3

San Martin de los Andes con chicas

Ruta siete lagos

Bariloche

Arroyo lopez. Tästä joesta piti juoda vettä kolme kertaa ilman käsiä, jotta palaisi vielä Barilocheen jonain päivänä. Paluuta odotellessa ;)

Satumaisin maisema!

Ulaf jääbaarissa!

Toisen päivän disko, jonne mentiin itse asiassa viideltä päivältä ilman että meille kerrotiin, että mennään diskoon. Musiikki oli huonoa, siellä oli kuuma ja liian vähän tilaa ja lisäksi päällä olevat vaatteet eivät olleet oikein diskoon sopivia. Katoin koko ajan muita, et miten niillä näytti olevan niin hauskaa. Matkan loputtua Curicóssa juteltiin Ilonan kaa kaikki läpi ja sanoin sille, et se By pass-disko oli ollut ihan järkyttävä ja niin oli Ilonankin mielestäkin! Ulospäin oltiin molemmat vaan näytetty siltä, et oli ollut hauskaa, vaikka totuus oli toinen.