Puerto Natales -kohti Torres del Painen kansallispuistoa

Hola!

Vuokrattiin siis auto Punta Arenasista ja lähdettiin ajamaan seuraavaa kaupunkia, Puerto Natalesia kohti. Ajomatkaa oli noin 250 km, mutta matka eteni nopeasti sillä tiellä ei ollut melkein ketään paria vastaantulevaa turistibussia lukuunottamatta. Tuntui että oli aikalailla maailmaan laidalla, sillä tien lisäksi näkyvissä ei ollut muuta kuin tasaista arokasvillisuutta. Vuoret alkoivat erottumaan vasta kun päästiin lähemmäs Natalesia. Tämän kyseisen tien nimi olikin Ruta del fin del mundo eli maailmanlopun tie. Kyltti toivottaa myös tervetulleeksi viimeisen odotuksen providenssiin -mikä se sitten ikinä onkaan.

Ruta del fin del Mundo

Pysähdyttiin matkan aikana kerran katsomaan maisemia ja auton ovi meinasi mennä rikki sitä avattaessa, sillä tuuli oli todella voimakas. Ei kauaa jaksettu katsella ja kuvata strutsien tapaisia nandu-lintuja, sillä tuuli teki olosta niin kylmän, että päätettiin jatkaa matkaa.

Nanduja

Saavuttiin Puerto Natalesiin, jossa oli tarkoitus yöpyä ennen Torres del Painen kansallispuistoon suuntaamista. Meidän hostelli Lili Patagonicos hostel oli mukava paikka yöpyä. Sieltä saatiin paljon informaatiota tulevista vaellusreiteistä sekä vuokrattua varusteet telttailuun. Vuokrattiin kahden hengen teltta, makuupussit ja alustat sekä ruuanlaittosetti, joiden hinta oli yhteensä 16 000 pesoa / vuorokausi eli noin 20€ silloisen vaihtokurssin mukaan. Meidän hostelli ei ollut ainoa, joka varusteita vuokrasi tai järjesti valmiita vaelluksia, vaan niitä oli koko kylä täynnä. Koko kaupunki vaikutti perustuvan Torres del Painen kansallispuistoon valmistautumiseen ja siitä se taisi saada elantonsakin.

Ennen koko Etelä-Chilen matkalle lähtemistä oltiin suunniteltu yöpyvämme kolme yötä Torresissa muttei oltu tutustuttu siihen vaellusreittiä ja campingien sijainteja enempää. Juttuhan on niin että jokainen camping-paikka pitää varata netistä ja maksaakin etukäteen. Tätä emme olleet tietenkään tehneet kuin vasta edellisenä iltana, jolloin kuulimme asiasta hostelliltamme ensimmäisen kerran. No onneksi saimme itsellemme varattua camping alueet kolmesta eri paikasta vaellussuunnitelmien muutoksen jälkeen.

Alueella oli pari ilmaista camping-aluetta, mutta ne oli kaikki varattu loppuun. Tämä vähän hämmästytti, sillä kun saavuttiin kyseiselle campingille, niin siellä oli kyllä tyhjiä maalänttejä jäljellä. Puiston leirintäalueita hoitaa kolme eri yhtiötä, joista Fantasticosur ja Verticepatagonia olivat maksullisia. Conaf hoitaa ilmaisten leirintäalueiden varaamisen. Jos olet siis suuntaamassa Torresiin vaeltamaan, mieti missä leirintäalueilla aiot yöpyä ja tee varaus yhtiöiden nettisivuilla ajoissa. Syy miksi osa telttapaikoista maksoi oli se, että leirintäalueella oli vesivessat ja lämpimät suihkut. Niitä ei ole kauheasti Suomen kansallispuistoissa näkynyt eikä tarvitsekaan näkyä.

Puerto Natales

Puerto Natalesiin ei siis ehditty tutustumaan hostellia, ruokakauppaa, kaupungin aukiota, pankkiautomaattia ja lounasravintolaa enempää, sillä tarkoitus oli lähteää aamulla aikaisin ajamaan kansallispuistoa kohti.

Torres del Painen ja Puerto Natalesin välissä on Cueva del Milodón eli Milodónin luola. Milodonit olivat alueella eläneitä suuria nisäkkäitä, joiden arvelleen eläneen kyseisen luolan lähettyvillä. Luola oli isoin missä olen ikinä käynyt ja se oli vierailun arvoinen. Luolan opaskylteissä kerrotiin alueen historiasta.